Nautinnon olemuksesta

Elämysklubin keskusteluita voi jatkaa blogissa. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Blogi-keskusteluihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Tarkoituksena on myös löytää uusia yhteydenpitotapoja yliopistoväen, yrittäjien, työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja muiden matkailuaiheista kiinnostuneiden välille. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.


Kolmanteen Elämysklubi-iltamaan oli jälleen onnistuttu valitsemaan kansalaisia kiinnostava ja sopivasti haastava aihepiiri. Klubilla pohdiskeltiin, mitä on nautinto – onko siinä kyse kilpailemisesta, hemmottelusta vai jostakin aivan muusta. Tilaisuudessa saatiin kuulla miehisten erä- ja urheilutaitojen erikoismies Tapio Nykäsen ja liikuntayrittäjän, nautinnon tuottajan ja kokijan, Marjo Kuitusen, näkemyksiä. Yleisö liittyi alustusten jälkeen totutulla aktiivisuudella mukaan keskusteluun, ja yhdessä onnistuttiin kuljettamaan keskustelua uusillekin urille ja poluille.

Tapio Nykäselle nautinto ja sen tavoitteleminen korostuu, kun raha kenties keskeisimpänä suoritusyhteiskunnan kuvastimena siirtyy taka-alalle, ja jäljelle jää puhtaampia innokkeita. Toisaalta Nykänen esitti huolensa pinnalliseen hedonistisuuteen, jossa nautintojen tavoittelusta tulee itse tarkoitus ja onnistumisen pakko määrää elämää. Kilpailemista kulttuurisena toimintamallina ei ole riittävästi kyseenalaistettu, ja lisäksi sen annetaan ulottua kaikille elämänalueille, mukaan lukien nautinnon tavoitteluun. Nykänen kehottikin oppimaan armollisuutta itseään kohtaan, ja ymmärtää lyhytkestoisten hyvänolon tunteiden sijaan suuremman syklin mukainen harmonia, ahdistuksen poissaolo ja oman arvon tunto. Vaikka mahdollisuus jakaa kokemuksia muiden kanssa tai käsitellä omiaan suhteessa toisten kokemuksiin on keskeinen osa nautintoa, ei sosiaalinen paine saisi ylittää oman arvon tuntoa ja kilpailemista omaa edellistä suoritustaan vastaan.

Marjo Kuitunen tuottaa työkseen nautintoa asiakkaille. Kuitunen kuvasi puheenvuoronsa aluksi hemmottelukulttuurin muuttumista 1980-luvun äijämäisestä rehkimisestä ja kivun ja äärirajojen etsimisestä 1990-luvun Jane Fonda -henkisen fitness-ajattelun syntyyn ja edelleen 2000-luvun kokonaisvaltaiseen wellnessiin. Nautintoa Kuituselle tuottaa paitsi oma aktiiviliikunta myös toisten liikuttaminen. Hänelle wellness-alan yrittäjänä toimiminen on nautintoa. Hän tunnisti wellness-kulttuurin voimistumisen ja suoranaisen joukkohurmion ytimenä yhteisöllisyyden, olemisen ja kokemisen osana ryhmää. Nautinnon kohokohdaksi Kuitunen arvioi tasapainon liikkumisen, hemmottelun, kivun ja omien taitojen riittävyyden ja omakuvan välillä. Tämä johtaa elämänlaadun paranemiseen ja sisäisen mielihyvän löytymiseen.

Puheenvuorojen yhteenvetona MC:nä toiminut Soile Veijola kokosi nautinnon olevan yksilöllistä, jaettua ja/tai tuotteistettua. Kuitunen ja Nykänen korostivat lopuksi vielä sitä, että nautintoa, ja hyvinvointia laajemminkin, lähestytään nykyään elämäntavallisena asiana.

Juha Pentikäinen tarttui kiinni Nykäsen mainitsemaan erämaa-termiin ja antoi lisätietoa siihen, että saamen kielessä ei erämaa-sanaa tunneta lainkaan, vaan se on aina toiminnallinen paikka. Erä-termi viittaa erotettuun, pyhään, eli erämaa pyhään maahan. Niinpä nautinnon tavoitteleminen tulee lähelle pyhyyden tavoittelemista. Pentikäinen tarjosikin savolaisten ”naatiskelu”-murresanaa nautinnon luonteen avaamiseksi. Tällöin korostuisi toisten kanssa keskusteleminen, kokemuksen jakaminen ja vapaa aika, vaikka oltaisiinkin numero rinnassa kilpaladulla.

Näin ylletään pitkäkestoisiin kokemuksiin ja annetaan mielelle tilaa. Kuitunen löysi tästä yhteneväisyyksiä kuntosalitoimintaan. Sielläkin puhutaan flow-kokemuksesta ryhmäliikunnassa, vaikka se olisikin ohjatua tuottamista. Kokemuksen pitkäkestoisuus antaa myös sijaa Outi Rantalan pohtimalle helppouden ja vaikeuden (jopa kivun) väliselle suhteelle. Ammattitaitoisella ohjaajalla, erityisesti ohjaajan ja asiakkaan välisellä vuorovaikutuksella, on tärkeä merkitys kokemuksen muotoutumisessa, kuten Anu Leppiman ja Tuure Marski korostivat omissa kommenteissaan. Anna Leppo kannusti nautintoihin, joissa maataan ja ollaan vaan – miksi aina pitäisi rehkiä? Katariina Warpenius kummasteli sitä, miksi ihmiset tuntevat syyllisyyttä nautinnosta, vaikka se on täysin luonnollista ihmiselle. Hän piti järkevänä ja rationaalisena valita luonnollisia nautintoja. Perinteisesti kuluttaminen nähdään pahana, koska se tuhoaa, kun taas tuottaminen on rakentavaa ja uutta luovaa. Warpenius näki tämän jaon olevan murtumassa. Omiaan sitä on murtamaan Kuitusen kaltaiset henkilöt, jotka ovat yhtä aikaa kansanvalistajia ja yrittäjänaisia. Ari Kurtti piti nautinnon tavoittelua osana kuluttamista postmodernin ajan merkkinä, jolloin yksilön päämäärät eivät ole aina selkeitä. Ilkka Kauppinen ei pitänyt mielekkäänä erottaa mielihyvän tavoittelua ja rahan tavoittelua toisistaan.

Ajan rinnalla yleisöpuheenvuoroissa puhuttikin raha. Heikki Aittala ja Blanka Schusterova ihmettelivät sitä, miksi kuntosaleille pääsy on tehty nykyään aiempaa vaikeammaksi. Jo ensimmäistä käyntikertaa varten joutuu ostamaan kaikenmaailman klubijäsenyyksiä, jotka ovat kertasummana kalliita esimerkiksi opiskelijan kukkarolle. Kuntosalia pyörittävä Kuitunen valaisi, että yrittäjän (ja toki myös asiakkaan) kannalta on suotavaa, että kuntosalilla käydään säännöllisesti eikä satunnaisesti. Klubikortit antavat asiakkaalle kipinän tai tarvittaessa pakotteenkin tulla pitämään itsestään huolta ohjatussa liikunnassa, ja ne parantavat samalla ennakoitavuutta yritystoiminnassa. Kuitunen näki hinnoittelulla myös selkeän yhteyden asiakkaan yrityksestä ja sen palveluista muodostamaan laatumielikuvaan. Myös Saara Hartzell näki ristiriidan ohjatun (ja maksetun) liikunnan ja nautinnon välillä. Mutta vähentääkö nautintoa se, että siitä joudutaan maksamaan? Keskustelun lopuksi vaihdettiin näkemyksiä myös sukupuolesta liikunnassa. Warpenius korosti Veijolan tukemana sitä, että perinteiset miesvaltaiset liikuntamuodot ovat paremmin rahoitusjärjestelmän piirissä, ja naiset joutuvat usein maksamaan enemmän nautinnoistaan kuin miehet. Mari Mäki piti tärkeänä, että voitaisiin ylittää sukupuolirajat liikunnassa ja näki asian nykytilan toiveikkaasti, että naiset ja miehet voivat jo nyt yhtäläisesti tehdä mitä haluavat.

Osallistuhan keskusteluun, tässä on muutamia virikkeitä:

Onko elämyksistä tullut suorite?
Mikä on kivun ja säryn merkitys nautinnossa?
Mikä on vapauden (freedom) ja pakon (necessity) suhde nautinnon tavoittelussa?
Millaisiin hyvinvointikäsityksiin matkailupalveluiden suunnittelussa nojataan?

Kiitokset mukana olleille!

Kevään neljäs Elämysklubi kokoontuu torstaina 24. huhtikuuta. Sen teemasta saa tietoa seuraamalla LEOn kotisivuja http://www.leofinland.fi/ ja blogia elamysklubi.blogspot.com. Flaijereita löytyy kaupungilta ennen klubia.