Brändäyksestä brännäykseen?

Elämysklubin keskusteluita on haluttu jatkaa blogin avulla. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Blogissa keskustelua voivat jatkaa ja tulla uutena mukaan kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Tarkoituksena on myös löytää uusia yhteydenpitotapoja yliopistoväen, yrittäjien, työntekijöiden, paikallisten asukkaiden ja muiden matkailuaiheista kiinnostuneiden välille. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.

Elämysklubi kokoontui toisen kerran 28.2., ja valittu aihe lappilaisen elämäntavan tuotteistamisesta kirvoitti osallistujat asiantuntevaan, tunteikkaaseenkin, ajatustenvaihtoon. On käymässä selväksi, että tämänkaltaiselle avoimelle matkailuaiheiselle kansalaiskeskustelulle on tilausta. Olihan torstaina koolla jo toisen kerran täysi tupa. Ennakkoon luotu vastakkain asetelma etelän naisen ja pohjoisen miehen, sekä kansainvälisen brändäyksen ja paikallisen rehellisyyden välille, tuotti hedelmällisen keskustelun osoittamalla, että yhtä oikeaa vastausta annettuun kysymykseen – Kenen elämäntavasta Lapin matkailussa on kysymys? – ei ole. Keskusteluissa edettiin konkreettiselle tasolle pätevillä esimerkeillä ja omakohtaisilla kokemuksilla. Syntyi jatkokeskustelun arvoisia ideoita Lapin matkailumarkkinoinnin muodoista ja tyyleistä.

”Etelän nainen", pitkän linjan konseptisuunnittelija ja ”lifestyle-designeri” Tiia Sammallahti, herätteli kuulijakuntaa helposti lähestyttävällä ja selkeällä argumentoinnillaan miettimään, miten Lapin matkailumarkkinointia on tehty ja millaisena se näyttäytyy esimerkiksi tiedotusvälineissä. Sammallahti peräänkuulutti asiakkaiden elämäntapojen huomioimista matkailun konseptisuunnittelussa, minkä avulla voidaan löytää Lapille ensin ns. kattobrändi, jolla vastataan asiakkaan ihmettelyyn: Millainen maailma Lapissa odottaa? Sen jälkeen voidaan pohtia keinoja tuoda Lapin eri matkailukeskuksia ja yksittäisiä tuotteita esille niin, että ne erottuvat toisistaan. Onko Lapin matkailukonseptin suunnittelussa kyse aluetasoisesta viestistä vai yksittäisistä pienyrityksistä ja niiden tuotteista? Tällä hetkellä se ei Sammallahden mukaan ole vielä selvää, mikä näkyy muun muassa eri matkailukeskusten samankaltaisuutena.

”Pohjoisen mies”, rauhallisen kärkevä toimittaja-kirjailija Tapani Niemi tempaisi kuulijat mukaansa porosaamelaiselle kiertomatkalle akateemis-elämäntavalliseen nomadimaailmaan. Niemi kertoi tarinan Helvistä, Lapin ihmisestä, jolla olisi tarjolla matkailijoille kylmyyttä, pimeyttä, hiljaisuutta ja yleistä ankeutta. Tunnelman luo hänen taitava tarinankerrontansa. Niemi esitti huolensa todellisten Lapin matkailun tekijöiden – ja sille leimansa antavien – pienyrittäjien näkymättömyydestä Lapin matkailun kokonaiskuvassa. Eivätkö juuri omalaatuiset pienyrittäjät toisi Lapin matkailuun sitä kuuluisaa sisältöä? Eikö tässä vieraanvaraisuuden, mielikuvien ja näyttämölle panon taloudessa tulisi lähteä liikkeelle paikallisista miljöistä, toiminnasta ja muistoista?

Lapissa on onnistuttu kääntämään paikalliset ”riesat” kuten pimeys, kylmyys, autius ja tapahtumattomuus matkailullisiksi vahvuuksiksi. Niemi myös kiirehti kehumaan, että Lappi näyttää palanneen ainakin Lapin matkailukeskusten ravintoloihin – asia, jota hän peräänkuulutti ensimmäisessä kirjassaan, Kaihon kotimaa. Sammallahdella oli idea, että lappilaisuutta ja paikallisuutta voisi tuoda voimakkaammin esiin luomalla Joutsen -merkkiin verrattava Lappi-leima. Näin voitaisiin tehdä selkeämpi ero isompien viihdekeskusten ja ”pienten Helvien” välille. Molempia kuitenkin tarvitaan, jotta matkailusta elämänä ylletään matkailuun yhteiskunnallisesti merkittävänä elinkeinona. Tällöin olennaiseksi asiaksi muodostuukin suurten matkailuyritysten ja kokonaisten matkailukeskusten verkostoituminen pienten maaseutumaisten matkailuyritysten kanssa. Tämä mahdollistaa nykyaikaisen kaupunkimaisuuden, matkailukeskusmaisuuden ja erämaisuuden rinnanelon ja sitä kautta erilaisiin elämäntapoihin kiinnittymisen niin paikallisesti kuin asiakkaissa. On myös tärkeätä pohtia, mistä löytyy aikanaan jatkaja tällaisten ”pienten Helvien” työlle. Tunturikeskukset ovat osa nykyaikaista Lappia, mutta keskukset on ankkuroitava paikallisuuteen, jotta niillä on jatkuvuutta trendiherkkyyden sijaan.

Yleisö oli alustuksia seuranneen keskustelun alusta lähtien upeasti mukana. Klubi-iltaman teemavalinta sai suoran palautteen vilkkaana kansalaiskeskusteluna, jossa matkailun kehittämisen ja matkailun paikallisen kokemisen puhetavat kohtasivat kerrankin samalla foorumilla. Marja Mäki piti Lappi-leimaa hyvänä ajatuksena, joka auttaa pieniä matkailuyrityksiä kansainvälisessä markkinointityössä. Sanna Tarssanen mainitsi Lapin Markkinointi Oy:n erikokoisille yrityksille tarjoamat palvelut, joilla pienikin yritys saa näkyvyyttä esimerkiksi internetissä ja messuilla. Lapin yhteismarkkinointi sai myös kritiikkiä osakseen muun muassa Minni Haanpäältä ja Mika Kyläseltä, erityisesti brändin suhteen on vielä tekemistä. Mietittiin myös yrityksen rajoja ja ainaista kasvuhakuisuutta ja yhteistyön esteenä mainittiin naapurikateus (puheenvuoron käyttäjän nimeä ei saatu ylös). Helena Kairamo puolestaan kiirehti puolustamaan Lapin matkailun onnistunutta verkostoitumista ja sai tukea Satu Luirolta, joka kertoi Lapin yhteismarkkinointijärjestelmästä ja sen porrastuksista imago- ja tuotetasoihin. Markku Kuortti kehui luovia matkailuyrittäjiä ja paikallisia tuloksentekijöitä, jotka ovat olleet rakentamassa Lapin matkailua. On kuljettu pitkä tie, kun 30 henkilön bussillisen sijaan tähdätään 200–400 matkailijan lentokonelasteihin. Hän piti kuitenkin elämysten teollistamista riskinä ja kehotti punnitsemaan voisiko seitsemän tähden luksushotellia elämyksellisempi ollakin erämökki ilman mukavuuksia. Lappilaisia on vähän, emmekä voi isoksi matkailukohteeksi kasvaakaan, joten paikallinen kilpailuajattelu on pantava taka-alalle ja ymmärtää, etteivät Levi, Ylläs ja Pyhä kilpaile keskenään, vaan Lappi kilpailee Islantia ja Kanadaa vastaan.

Maarit Jauhola oli sitä mieltä, että tunnumme tietävämme, mitä Lapin pitäisi olla, mutta emme halua olla sitä. On ihmeellistä, että ihanteita haetaan ja tuodaan aina muualta kuin alueellisista, meille itselle ominaisista lähtökohdista. Onko Lapin matkailun itsetunto kadonnut? Mikä on kuntapäättäjien, erityisesti kaavoittajien, rooli matkailussa? Vesa Luhta näkisi matkailumogulit pikemminkin jossakin muussa valossa kuin sankareina. Lapin matkailun vetovoimaisuus on tullut rakennetuksi muiden ihmisten toimesta – he vain hyödyntävät muiden tekemää työtä. Lapin matkailun menestystekijät ovat vielä suurelta osin löytämättä, ja se on vaikeaakin, kun ollaan kuin risteilyaluksella, jossa asiakkaat vaihtuvat mutta työntekijät ja kulissit pysyvät paikallaan ja tuloksenteossa tuijotetaan määriin. Tämä johtaa samankaltaisuuteen. Matkailussa tulisi palauttaa mieliin, mitä se parhaimmillaan on, kun ”etelän väärti tulee kylään.” Onko kyse siitä – kysyi Hannu Paloniemi – että ei uskalleta olla, mitä olemme. Ei olla rehellisiä muille eikä itselle, vaan tehdään väkisin, epäaidosti.

Mikä sosiaalinen, kulttuurinen ja emotionaalinen hinta ollaan valmiita maksamaan elämäntavan kaupankäynnistä – siitä, että vieraanvaraisuuden kulttuurista tulee vieraanvaraisuuden taloutta – kysyi Soile Veijola keskustelun päätteeksi.

Olisi myös tärkeää pystyä laajentamaan kulttuurikäsitystä menneestä tähän päivään ja huomioida eletyn elämän ohella myös tässä ja nyt elettävä elämä, tämän päivän arki kicksparkeineen, rullalautoineen ja muine nykyelämänmuotoineen. Tulevaisuutta on kuitenkin helpompaa hahmottaa, jos on tietoinen menneisyydestä. Olisikohan paikallaan alkaa kerätä paikallista kansanperinnettä otsikolla ”Kun ensimmäisen kerran kohtasin turistin.”, Veijola ehdotti.

Osallistu ihmeessä keskusteluun ja jatka torstaina aloitettuja ajatustenkulkuja tai tuo mukaan jokin aivan uusi tulokulma. Tässä on muutamia virikkeitä:

Onko elämyksistä tullut suorite?
Miten valitut matkailurakentamisen linjat heijastuvat matkailukeskusten tai koko Lapin matkailun tyyliin?
Miten Lapin markkinointia tulisi tehdä?
Maailma muuttuu, muuttuuko Lappi – ja miten tämän tulisi näkyä elämäntavan tuotteistamisessa?
Mikä on maaseudun pientuottajien ja suurten matkailuyritysten suhde Lapin matkailussa?
Millä ehdoilla ja tuloksilla Lapin matkailussa tehdään yhteistyötä?
Onko realistista odottaa, että meidän elämäntapamme ja heidän elämäntapansa voivat kohdata?

Kiitokset kaikille mukanaolijoille!

Seuraava Elämysklubi kokoontuu torstaina 27. maaliskuuta. Sen teemasta saa tietoa seuraamalla LEOn kotisivuja www.leofinland.fi ja jälkeenpäin lukemalla blogia. Flaijereita löytyy kaupungilta ennen klubia.