”Taaskaan ketään ei jätetty kylmäksi”

Ensimmäinen Elämysklubivuosi – kaikkiaan yhdeksän tilaisuutta - päätettiin tyylikkäästi, kun Outi Ampuja ja Sirpa Miettunen innoittivat täyden tuvallisen virkeään keskusteluun. Ampuja, joka on väitellyt melun sietämisestä kaupunkiympäristössä, herätteli pohtimaan muun muassa sitä, kenellä on valta muokata äänimaisemia. Hän peräänkuulutti elvyttäviä ympäristöjä, kuten luontoa, jossa vielä kuulisi lehtien humisevan ja lumen satavan maahan.

Sielunhoidon ammattilainen Miettuselle, tärkeämpää kuin ulkona vellovan metelin vaientaminen on sisäinen hiljaisuus. Eräs keino saavuttaa hiljaisuus, mielenrauhakin, on evankelisluterilainen retriitti. Parhaimmillaan siinä voidaan saavuttaa asennemuutos elämään.

Hiljaisuuden ja melun kokeminen

Joku kokee hiljaisuuden ahdistavana, toinen vapauttavana ja kolmas luovuuden lähteenä. Kulttuurierot ovat merkittävässä asemassa subjektiivisessa hiljaisuuden kokemisessa, kuten Seppo Aho teroitti. Samalla subjektiivista, vaikuttavaa kokemusta on vaikeata pukea sanoiksi. Arttu Kallio mietiskeli, miten melu määritellään, saaden vastaukseksi desibelejä sekä kattavan listan tunnistettuja melunaiheuttajia. Sirkku Seppänen puolestaan ravisteli kuulijakuntaa sillä, miksi kukaan ei tee mitään, vaan tyytyy passiivisesti toteamaan, että melu lisääntyy.

Mutta millainen on yhteisöllisyyden aste hiljaisuuden kokemisessa? Tulisiko se viiteryhmässä saavutettavan sosiaalisen arvostuksen tai jopa samanarvoisuuden myötä? Yhteisöllisyyden puolesta puhuu myös hiljaisuuteen ja meluun yleisesti liitettävät assosiaatiot, kuten hiljainen kaupunki = kuollut paikka.

Hiljaisuustaloutta?

Vaan voi hyvinkin olla, että Galina Kososenkin mainitsema voimistuva meditaatiotrendi auttaa kääntämään näitä mielleyhtymiä. Entä tulevatko hiljaisuuden ihanteet kahdenkymmenen vuoden päästäkin luontoympäristöistä?

Siinä missä melun hinta voi olla jopa kuolema, kuten Ampuja laukoi, hiljaisuudelle hän tarjoaa äärimmäisen potentiaalin. Hiljaisuus tarkoittaa muutakin kuin äänettömyyttä – se on voimavara, elämäntapa ja merkitysten luoja. Hiljaisuus ja melu tuntuvat kuitenkin aina palautuvan tilan moniaistiseen kokemiseen ja toimimiseen tilassa.


Voisiko hiljaisuutta tuotteistamalla edistää asennemuutosta nyky-yhteiskunnassa?
Onko hiljaisuuden tuotteistaminen mutkatonta?
Tuleeko hiljaisuusmatkailusta tulevaisuudessa valtavirtaa, ja miten silloin käy?


Elämysklubi palaa jälleen tositoimiin tammikuussa ja toivottaa lukijoille, kävijöille ja uusille uteliaille sekä yhteistyökumppaneille rauhallista joulun aikaa.

. m i k a .