Kun pururata ei riitä

Sodassa läskiä vastaan kaikki on sallittua. Jos se vaatii pyöräilyä vedessä, olkoon niin. Tähän Oula-Matti Peltosen ajatukseen on helppo yhtyä. Sillä jos länsimaissa lihotaan samaa vauhtia kuin tähän asti, tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Kynnys liikunnan aloittamiseen on usein korkea, mutta lopettamiseen matala. Helpoin resepti olisi harrastaa hyötyliikuntaa. On kuitenkin trendikkäämpää mennä zumbaamaan tai hotjoogaamaan kuin kävellä töihin. Jos liikunnan pitää koko ajan tarjota elämyksiä, eikö spontaanista liikkumisesta tule hankalaa, kysyi Lapin urheiluopiston seikkailutiimiä vetävä Peltonen kevään viimeisessä klubi-illassa.

Hampaat irvessä vai hymy huulilla

Rovaniemi Marathonin kilpailunjohtaja Olli Tiuraniemi kertoi kuinka hän tupakkalakon vastapainoksi alkoi juosta maratoneja. Aikaa oli parannettava vaikka hampaat irvessä.

Toistakymmentä maratonia juossut Tiuraniemi on sittemmin oppinut, että juoksu voi olla myös yhteisöllinen tapahtuma. Siitä kielivät mm. ne 200 000 suomalaista juoksun harrastajaa, jotka osallistuvat vuosittain erilaisiin juoksutapahtumiin. Naisten kympit, likkojen lenkit ja juoksukoulut ovat houkutelleet mukaan naisia, jotka ovat tuoneet tähän perinteiseen miesten lajiin iloa. Rovaniemellä keväällä alkaneen juoksukoulun 250 osallistujastakin valtaosa on naisia.

Kymmenen vuotta sitten juoksu- tai hiihtokoululle olisi naurettu. Kuka nyt juoksemiseen koulunpenkkiä tarvitsee? Nykyisin monet miehetkin ovat ymmärtäneet oikean tekniikan merkityksen. Ehkä suomalaisen miehen pärjäämisen pakko on vähitellen muuttumassa omien rajojen ymmärtämiseksi ja hyväksi fiilikseksi.

Matkailija liikkuu, liikkuvatko eurot?

Toistakymmentä maratoonia ympäri maailman juossut Tiuraniemi korostaa, että maratontapahtuma on paljon muutakin kuin pelkkä juoksu. Tapahtuman järjestelyillä on toki suuri merkitys, mutta niin on myös kaikella muulla sen ympärillä.

New Yorkin maratonille osallistuu 40 000 juoksijaa, joiden vuoksi lähes koko kaupunki on kiinni ja kadun varsilla yli miljoona kannustavaa katsojaa. Mikä muu laji kokoaa yhteen alan harrastajia?

Rovaniemi Marathon ei kerää Nykin kaltaisia juoksijamassoja, mutta on ainutlaatuinen lajissaan. Juoksun viemät energiat voi tankata porokeitolla ja palkinnoksi saada aidon lappilaisen puukon. Liikuntasuorituksen vastapainona voi osallistuja Jutajaisiin. Keskiyön aurinko tuo tapahtumakävijälle oman eksotiikkansa. Jokainen noin tuhannesta juoksijasta kuluttaa noin 300-500 euroa. Kun mukaan laskee juoksijoiden mukana tulleet seuralaiset, on summa mukava lisä Rovaniemen kesämatkailuun.

Onko liikunnasta sitten Lapin kesämatkailun pelastajaksi? Omalla keholla kokeminen on tulevaisutta, totesi Peltonen. Hänen mielestään Lapin hiihtokeskuksissa on investointeihin nähden aivan liian paljon tyhjäkäyntiä. Mallia kannattaisi katsoa mm. naapurimaamme Åresta, jossa kesä on otettu erinomaisesti haltuun. Kun koko perheelle löytyy tekemistä, ollaan valmis tekemään suurempikin mutka. Tarjolla on myös oltava aktiviteettia eri tasoisille harrastajille, kaikki eivät lähde liikkeelle lentomäestä.

Tärkeintä liikuntamatkailijan koukuttamisessa on kaupungin tai matkailukeskuksen eri elementtien yhdistäminen. Liikunnan lisäksi matkailija syö, nukkuu, käy ostoksilla ja kaipaa ehkä myös kulttuuririentoja. Liikuntamatkailijaa houkutellessa niin yrittäjien, yhdistysten kuin julkisen sektorin kannattaakin puhaltaa kynttilän sijasta yhteiseen hiileen.


Tuija