Että mimmosta luksusta?

Suunnitelmissa vilahtelevat muun muassa ilmaraiderata, säältä suojattu sisämaailma kauppoineen, teemapuisto ja golfkenttä. Kaiken keskellä olisi alueen maamerkki, 20-kerroksinen tornihotelli. Luksuksesta puhutaan yhä enemmän Lapin matkailun kehittämisessä. Yllä oleva kuvaus käsittelee Noitatunturia.

Levilläkin satsataan luksukseen: Luksuskammissa on kaikki viety uudelle tasolle. Kahdesta suuresta sviitistä voi valita joko ylellisen Kultasviitin, josta ei kimallusta puutu, tai perinteisemmän Jätkänsviitin, jonka erikoisuutena on riuku-wc! Sallassa investoidaan luksushotelliin 12 miljoonalla eurolla.

31.3. kokoontuneella Elämysklubilla Lapin matkailun sisältötekijöiksi tarjottiin paikallisuutta, lähiympäristöstämme saatavia ylellisiä raaka-aineita ja henkisen kasvun ideologiaa. Lapin yliopistolta saapunut tutkija Piia Rytilahti nimitti tätä uudeksi luksukseksi. Siinä jet set ja wellness jäävät taustalle, ja ihmisille tarjottavat elämykselliset puitteet nojaavat enemmänkin harrastuksiin, itsensä kehittämiseen ja henkisiin arvoihin. Keittiömestari Jussi Kumpulainen, joka työskentelee vielä hetken Lapin ammattiopiston opetustehtävissä, komppasi puhumalla lähi- ja luomuruoan puolesta. Molemmat alustajat yhdessä valveutuneen yleisön kanssa esittivät huolestuneisuutensa siitä, että lähiruokaa on heikosti saatavilla.

Arvoa läheltä kauas ja pitkälle

Klubilla taitettiin peistä siitä, miten herkästi tunnumme katsovamme ylöspäin tuontitavaraan matkailun kehittämisessä. Arvokkaita oivalluksia nähdään liiaksi syntyvän jossakin kaukana, ja niiden osalta tyydytään lyhytjännitteiseen päätöksentekoon. Sen sijaan klubi-illan yhtenä vahvana viestinä kiteytyi se, että arvoa luodaan globaaleillakin markkinoilla paikallisilla erityispiirteillä ja pitkäjännitteisesti. Epäkohdat tuntuvat kulminoituvan siihen, että paikalliset eivät itse riittävästi arvosta vahvuuksiaan.

Kiinnostavalla tavalla tämä todentui myös tänään lentokoneessa saapuessani Geneveen. Ensikertaa Cointrinin lentokenttää ilmasta lähestyneet kurottelivat ja liimailivat kameroidensa objektiiveja lentokoneen ikkunoihin ja vertailevat otoksiaan, kun taas jotieskuinkamonennenkerran samat maisemat ja topografiat kokenut herrasmies keskittyi haukotteluun ja lehden lukemiseen.

Pröystäilystä ylellisen hyvään elämään

Kulutusyhteiskunnassa materialismi näyttäisi korvautuvan postmaterialismilla, jossa tavaroista, palveluista, paikoista ja tiloista tulee lopputuotteen sijaan yhä enemmän instrumentteja, vipuvarsia onnellisuuden ja arjen ylellisyyden tavoittelussa. Tuote on enemmänkin kokija itse, ja tavoitteena on jonkinasteinen muutos. Rytilahti kummeksui sitä, että Suomeen pykätään vanhaa luksusta uhkuvia pytinkejä: kasinoita, viiden tähden loistohuviloita ja linnoja korkeine torneineen. Sitä voisi paremmin perustella, jos meillä olisi vahvempi perinne kuninkaiden luksukseen! Toisaalta tämä on esimerkki myös siitä, miten paikalliset arvomaailmat ja kansainvälisten asiakkaiden kiinnostuksen kohteet eivät aina välttämättä kohtaa. Kummalle kumarretaan? Entä kuinka paljon tässä palapelissä on kansainvälisen jakeluteiden ja vääränlaisten lupausten vastuulla? Lappiin tullaan välillä kuin St. Moritziin – ja lähdetään pois pettyneinä.

Kestävyyteen kasvattamista?

On varmasti paikallaan vaatia lähi- ja luomuruokaa paremmin ravintoloihimme, ruokakauppoihimme ja kouluihinkin. Alustajat kannustivatkin meitä jokaista asiakkaina vaatimaan sitä. Kysyntä luo tarjontaa, sanotaan. Mitä se kertoo yrittäjien ja sijoittajien arvomaailmoista, jos toiminta-, ansainta- ja prosessien logiikkaa muutetaan vasta, kun on aivan pakko? Eivätkö Gandhin sanat ”be the change you want to see in the world” puhuttele muitakin kuin asiakkaita? Entä miten (hitaasti) ruokakulttuuri vahvistuu, kun paikallis-alueelliset a la carte -aloitteet jäävät keittiömestareiden briljeeraukseksi ja ravintoloiden erikoistarjonnaksi? Pohjois-Karjalassa paikallista ruokakulttuuria on lähdetty edistämään kokoamalla reseptivihkonen, jota jaetaan kotikokeille – meille kaikille. Näin päästäisiin paremmin arjen makumatkojen äärelle ja siihen, että arvo syntyy käytännöllisistä, jokapäiväisistä tilanteista, pienistä hetkistä.

Entä mitä henkisen kasvun monikerroksinen, ajallisesti ja kulttuurisesti kestävä kiertomatka Lapissa voisi sitten tarkoittaa esimerkiksi ohjelmapalveluiden tai majoitusliiketoiminnan saralla? Opastetulla luontoretkellä tai erämaisessa mökissä voitaisiin opastamiseen tai majoittamiseen liittää nykyistä vahvemmin pedagoginen intentio, oppimisen, omaksumisen ja uusien rutiinien luomisen aikomus. Kiinnostavan tiedon tai peruspalvelun rinnalla asiakasta voitaisiin tukea taidollisesti ja käytäntöjen tasolla opastamalla häntä kierrättämään sekä kunnioittamaan luontoa ja paikallista elämänmenoa. Hyvät kokemukset matkoilla voisivat olla askel kohti kestävämpiä valintoja myös arjessa, kotiin palattua, kun matkailijat ovat matkoillaan tavallista vastaanottavaisempia.


Lac Lémanin ja Alppien syleilystä,
. m i k a .