Epätyypillisen eksoottista työtä

“Voiko Lapin talvimatkailua olla ilman lunta?” Näin alkaa Lapin yliopiston dosentin, sosiologi Jarno Valkosen kirjoittama kirja Palvelutyön taito. Vuonna 2006 lumeton joulu oli todellisuutta, josta selvittiin keinotekoisella lumetuksella. Vai oliko sittenkään kyse vain lumettamisesta?

Syksyn viimeisellä Elämysklubilla tupa oli viimeistä istuinta myöten täysi, olihan keskustelun aihe herkullinen: safarioppaan työ. Työ, jota pidetään yhtä aikaa eksoottisena ja epätyypillisenä.


Persoonaa peliin vai ei sittenkään?

Perinteisesti ajatellaan, että persoonallisuus on safarioppaan hyve. Kyseessä ei kuitenkaan ole persoonallisuuksien luvattu ala, Valkonen väittää. Päinvastoin, safarioppaan on osattava asettua työn asettamien vaatimusten rooliin.

Asennetta vaatii myös suhtautuminen vallalla olevaan käsitykseen safarioppaan työn maskuliinisuudesta, vaikka työtä tekevät sekä miehet että naiset. Ns. neutraali safarityyli on karskia miehisyyttä. Pitääkö tytön siis heittäytyä äijäksi ollakseen uskottava?

Safarioppaan on sisäistettävä mistä matkailussa on pohjimmiltaan kysymys: matkailijan toiveiden ja tarpeiden tyydyttämisestä. Tilannetaju ja asiakkaiden lukeminen nousevatkin taitoina arvoon arvaamattomaan. Tarinankerronta on taito, jolla pelastetaan moni tilanne etenkin silloin, kun olosuhdetekijät eivät toimi, lumi puuttuu tai esteri suo antejaan.

Kyse ei siis ole mikä tahansa työ, vaan työ, jossa oppaalla merkittävä rooli siinä, millaisen kokemuksen asiakas saa. Siitä huolimatta oppaan työn arvostus ei näy ainakaan palkkakuitissa. Klubilla kysyttiinkin: Mitä on laadukas asiakaspalvelu ja miten on mahdollista tuottaa ikimuistoisia kokemuksia asiakkaalle, jos kukaan ei ole valmis siitä maksamaan?

Voiko safarioppaana luoda uraa?

Vaikka safarioppaan työtä pidetään seksikkäänä, ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilökunnan saaminen ei ole itsestään selvyys. Valkosen kirjaa kommentoinut Tunturi-Lapin Työ- ja elinkeinotoimiston Tunturiosaaja-hankkeen projektipäälliikkö Niina Uusimaa korostikin sitä, että työn ja työntekijän arvostus ovat kilpailutekijä ja kehotti ottamaan mallia Espanjasta, jossa alaa arvostetaan valtion tasolla ihan toisella tavalla kuin Suomessa.

Samalla tavalla kuin matkailija on siirtynyt matkatoimiston tiskiltä nettiin, myös safarioppaan hommia etsitään nykyisin työvoimatoimiston sijasta Facebookista, jossa tiedetään myös kertoa, missä työntekijä saa arvoisensa kohtelun.

Myös toinen kirjan kommentoija, matkailuyrittäjä Lauri Temmes peräänkuulutti sitä, että tehdystä työstä pitää maksaa kunnon korvaus. Työvoiman saatavuus tulee olemaan suuri haaste tulevaisuudessa. Kittilässä mennään jo nyt mieluummin töihin maan alle kuin keväthangille, Temmes muistutti.

Temmes kehotti jokaisen, joka suunnittelee matkailualan koulutussisältöjöjä lukemaan Valkosen kirjan, jotta tulevaisuudessa opetettaisiin asioita, ennemminkin vastaavat kuin sivuavat todellisuutta.

Voiko safarioppaana sitten luoda uraa? Matkailua pidetään ns. läpikulkuammattina, jossa neljännen sesongin oppaat ovat jo konkareita. Koska työn sesonkiluontoisuuden vuoksi harvalla yrityksellä on vara palkata oppaita ympärivuotisesti, pakotetaan nämä monesti ryhtymään yrittäjiksi, joilta palveluita ostetaan sitten jos ja kun niitä tarvitaan.

Heräsi myös kysymys siitä, sopiiko vakituinen opastyö lappilaiseen elämäntapaan? Viekö hillasuo ja hirvenmetsästys voiton opaskeikoilta?

Klubi-illan yhteenvetona todettiin, että Suomessa matkailuun suhtaudutaan yhtä aikaa heppoisasti ja vakavasti. Turvallisuuteen, laatuun ja markkinointiin panostetaan, mutta itse työn tekijä jää monesti vähemmälle huomiolle. Elämysten tuottaminen on työtä, josta pitää maksaa rahaa.

Elämysklubi-tiimi kiittää syksyn klubi-iltojen osallistujia!

Elämysklubilla 8.11. puhuttaa palvelutyön taito

Marraskuun Elämysklubilla 8.11.2011 klo 17.30-19.00 keskustellaan turismista monitaitoisena työnä. Millaista osaamista, innostuneisuutta ja sitoutumista safarioppaan työ vaatii?

Kipinää yleisökeskustelulle tarjoaa tilaisuudessa julkistettava uunituore kirja Palvelutyön taito (Vastapaino 2011), jonka on kirjoittanut Lapin yliopiston dosentti, sosiologi Jarno Valkonen. Kirja kertoo Lapin safarityöntekijöistä ja se tekee ainutlaatuisella tavalla näkyväksi turismin parissa tehtävän palvelutyön käytännöt ja ehdot kysymällä, kuinka safariturismin piirissä tehtävää palvelutyötä tehdään, kuka sitä tekee ja millaista työ on.

Kirjoittajan kanssa kirjan teemoista, safarioppaan työstä ja Lapin matkailusta keskustelevat matkailuyrittäjä Lauri Temmes ja Tunturi-Lapin Työ- ja elinkeinotoimiston Tunturiosaaja-hankkeen projektipäälliikkö Niina Uusimaa. Tule sinäkin mukaan kyselemään ja keskustelemaan!

Huom! Klubi-iltapoikkeuksellisesti tiistaina, perinteisen torstain sijaan!

Keskusteluareenan tarjoaa tuttuun tapaan Kahvila Kauppayhtiön Kabinetti, osoitteessa Valtakatu 24, Rovaniemellä.

Syytä ei myöskään ole unohtaa, että Happy Hour alkaa jo kello 17 ja jatkuu aina klo 20 saakka. Happy Hour-alennusleimat siideriä/olutta/viiniä/erikoiskahveja varten saa paikan päältä klubin järjestäjiltä.

Ei sisäänpääsymaksua eikä ennakkoilmoittautumista vaan tule ja tuo kaverisikin!

Lappilaista superfoodia matkailijoille

Lapissa asutaan kasvien kannalta ainutlaatuisessa paikassa. Yöttömän yön ansiosta kasvit yhteyttävät vuorokauden ympäri, mikä altistaa ne valtavalle stressilhttp://www.blogger.com/img/blank.gifle. Stressiä vastaan ne ovat kehittämään suoja-aineita, jotka ovat hyviä myös ihmisille.

Mitä tekemistä tällä on matkailun kanssa? Sitä, että tajuammeko itsekään minkä kultakaivoksen päällä istumme. Tätä kysyi luontaistuotealan yrittäjä Katja Misikangas syksyn ensimmäisellä Elämysklubilla, jossa illan vilkkaan keskustelun innoittajana oli lappilainen superfood. Vauhtia kielen kantoihin antoivat myös Super-Pirtelöbaarin energisoivat herkut.

Lappiko kehitysmaa?

Väinönputki on enkelten yrtti, jolla on ennen muinoin karkoitettu mm. ruttoa. Pakurikääpä parantaa sen mihin lääkärit ja lääkkeet eivät pysty.

Katja sanoikin oivallisesti, että Lapin kasveihin liittyy niin paljon tarinoita, että aitoutta ja paikallisuutta ei Lapissa tarvitse keksiä.

Missä siis ongelma? Ensinnäkin siinä, että emme näe metsää puilta. Meille Lapissa asuville mustikoitten ja nokkosten poimiminen lähes takapihalta tai väinönputken siementen käyttö flunssan ehkäisyssä ovat itsestäänselvyys. Toisaalta superfoodeihimme liittyvä valtava perinnetieto ja tarinamäärä uhkaa pian kadota. Emmekö yksinkertaisesti vain ymmärrä, millaisen kultakimpaleen päällä istumme?
http://www.blogger.com/img/blank.gif
Asia ei toki ole niin yksioikoinen. Aitoa kiinnostusta luonnontuotteiden hyödyntämiseen kyllä monilla yrityksillä riittäisi, mutta ongelmana on raaka-aineen riittävyys. Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden voimin kerätyt marjat viedään muualle, jolloin niitä ei riitä jalostettavaksi Lapissa. Elämysklubilla kysyttiinkin, pitäisikö määrätä laki, joka kieltäisi marjojen ja poronlihan viennin Lapin rajojen ulkopuolelle, jolloin matkailijoiden olisi pakko tulla niistä nauttimaan tänne.

Yksilöllisemmin…

Hyvinvointimatkailua katsotaan illan toisen alustajan, matkailuyrittäjä Kati Liikosen mielestä, usein aivan liian kapea-alaisesti: kohderyhmänä ovat useimmiten seniorit ja tyky-ryhmät. Mitä on tarjolla koulutetuille naisille? Entä maahanmuuttajille, jotka yrittävät sopeutua Lapin karuihin oloihin?

Vaikka yleisenä pelkona on, että tulevat sukupolvet eivät teknologiahuumassaan ole kiinnostuneita metsän antimista (saahan niitä valmiina purkistakin!), klubilla ennustettiin, että valistuneet, omasta ja ympäristönsä hyvinvoinnista kiinnostuneet nuoret tulevat muuttamaan markkinat. Thaimaan matkan sijasta matkaillaankin kotimaassa ja tullaan etelä-Suomen näkökulmasta eksoottiseen Lappiin.

Tulevaisuuden matkailija ei halua valmista pakettia, vaan arvostaa itse tekemistä, tarinoiden kuulemista ja sen myötä kokonaisvaltaista kokemusta, joka auttaa häntä oppimaan uutta ja aiheuttaa jopa pysyvämmän muutoksen hänen ajattelutavassaan, käyttäytymisessään ja toiminnassaan.

Esimerkkinä tästä voisi olla esimerkiksi Katjan haaveilema hyvinvointikeskus, jossa esimerkiksi hääparit voisivat yhdessä kerätä yrtit romanttiseen yrttikylpyyn.

…yhteistyöllä

Valtakunnallisessa luonnontuotealan seminaarissa matkailu listattiin yhdeksi luonnontuotealan tärkeäksi liitännäistoimialaksi. Onko luonnontuoteala listattu matkailun vastaavaksi?

Luonnontuoteala tarjoaa matkailuun valtavan, vielä lähes täysin hyödyntämättömän potentiaalin. Lääkkeenä tähän(kin) vaivaan on yhteistyö ja verkostoituminen. Peiliin katsomista on molemmilla aloilla.

Mutta mitenkäs siitä saa kannattavaa? Kati Liikonen kritisoi sitä, että Lapissa puhutaan paljon kestävästä matkailusta, mutta toimitaan massamatkailun ehdoin. Liikosen mukaan massoilla ei välttämättä tehdä tulosta. Liikevaihto voi olla hyvä, mutta katetta syövät niin työvoimakustannukset kuin jakelukanavan eri portaat. Pienemmillä ryhmillä on mahdollista saada parempi kate ja ennen kaikkea tarjota yksilöllisempi kokemus.

Toki kohderyhmä on syytä pitää kirkkaana mielessä. Venäläiset, jotka ovat itse ahkeria marjojen ja luonnonyrttien kerääjiä, eivät tässä kohtaa ehkä paras vaihtoehto.

Elämysklubilla peräänkuulutettiin myös innovointia ja uskallusta ajatella toisin. Alkukesä on yrttien, mahlan ja pakurikäävän keruun aikaa, joka tuotteistamalla matkailun hiljaisimpaan aikaan voisi saada oman sesonkinsa.

Koulutussektorille tämä tarkoittaa mahtavaa saumaa erikoistua yhdistämällä matkailualan luonnontuote ja hyvinvointialaan.

Siinä missä metsäteollisuudessa on tultu pitkä matka pokasahasta monitoimikoneeseen, marjanpoimuri ei ole muuttunut vuosisatojen kuluessa juuri miksikään.

Tuija