”Ekoöky” kestävän matkailun avaimena?

Elämysklubin keskusteluita voi jatkaa blogissa. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Keskusteluihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.


Matkailun ympäristövaikutuksista keskusteltiin vilkkaasti ”Paukahtaako ilmakehä, mureneeko ympäristö? Vieläkö Lappiin lennetään hakemaan elämyksiä 15 vuoden kuluttuakin?” -otsikolla kevään neljännellä Elämysklubilla. Toisiaan haastoivat ja yleisöä innostivat aluekehityksen yleismies Sami Laakkonen, joka työskentelee ohjelmapäällikkönä Lapin liitossa, ja luontomatkailun asiantuntija, Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Seija Tuulentie.

Puheenvuoronsa alkajaisiksi Laakkonen esitteli realiteetteja maailmanmenosta: toimintaympäristö on maailmanlaajuinen, matkailu kasvaa voimakkaasti nyt ja tulevaisuudessa, perinteisiä energiamuotoja ei ole loputtomiin ja uutta ilmakehää ei voi tuoda. Niinpä matkailun, erityisesti lentomatkailun, ja kestävyyden välisestä suhteesta on tarpeen puhua jatkuvasti. Linkolalaisuuteen hän ei kuitenkaan heittäytynyt vaan kiinnittyi tiiviisti matkailun tunnistettuihin hyötyihin ja elinkeinokehittämisen positiivisiin tuloksiin mm. Tunturi-Lapissa. Laakkosen kaksi avainkysymystä olivat ”Miten paikasta A paikkaan B päästäisiin mahdollisimman ekologisesti?” ja ”Kuinka matkakohteessa voitaisiin toimia entistä ekologisemmin?” Laakkonen peräänkuulutti teknologisia innovaatioita lentoliikenteeseen erityisesti öljyn korvaamiseksi. Ekomaksujen vaikutus lentomatkustamisen kustannuksiin ja siten lentolippuhintoihin on niin ikään pohtimisenarvoinen asia, jos teollisuuteen viime vuosina tulleet päästökiintiöt siirtyvät myös lentoliikenteeseen. Laakkonen nostaisi lentostrategian rinnalle junastrategian ja avaisi nykyistä vakavamman keskustelun junaliikenteen mahdollisuuksista kestävän matkailun nimissä.

Kuinka moni on käynyt Thaimaassa, entä Kanarialla? Kenelle sen sijaan on tuttu Pilpanen, entä oletteko patikoineet Könkäiden polun? Tuulentie halusi suunnata keskustelua matkailun kestävyydestä elämyskäsitykseen, mistä ja miten elämyksiä haetaan. Hän kummeksuu vallitsevaa ajatusta, että elämyksiä ja eksotiikkaa voi kokea vain etäisyyksien päässä kotoa. Parhaat elämykset ovat yllättävänkin yksinkertaisia, ja lentomatkustamisen hankaloituessa ja kallistuessa raskas patikointi on varmasti elämyksellisempää kuin raskas lentomatka. Sielu ei pysy mukana lentämällä. Olympia-aate citius, altius, fortius tulisi kestävässä matkailussa kääntää ylösalaisin: hitaammin, matalammalle, lähemmäksi. Tuulentie ei kuitenkaan usko lentoliikenteen laskun olevan aivan näköpiirissä, vaikka matkailijoiden huoli ympäristöstä onkin lisääntynyt. On tärkeätä pohtia vaihtoehtoja lentomatkustamiselle. Sosio-kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta sen sijaan on paikallaan miettiä, onko lentämisestä tulossa kallistumisen myötä maksukykyisen eliitin huvi kuten 1960-luvulla. Entä jos kansainvälisiä matkailijoita ei tulekaan enää tulevaisuudessa saman kasvu-uran mukaisesti kuin nyt on ennakoitu? Tuulentie ei vielä hautaisikaan ajatusta siitä, että kotimaisetkin matkailijat voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Kokonaisuutena luontomatkailu on laajassa mittakaavassa hankalaa, koska ekomatkailukin tuhoaa alueita, joita eniten arvostetaan. Merenpinnan nousut, lumien sulaminen ja katastrofit koettelevat juuri kaukaisia saaria ja muita eksoottisimpia kohteita. Karrikoiden: volyymien noustessa vetovoima laskee.

Mittavan yrittäjäkokemuksen matkailualalta omaava Marjut Pitkänen kiitteli kommenttipuheenvuorossaan molempia alustajia ja piti tärkeänä, että matkailun kestävyydestä käytäisiin pätevää keskustelua, jossa esitetään myös todellisia vaihtoehtoja. Hän uskoo lentoliikenteen kasvuun, mutta erityisesti päiväkävijät alkavat olla jo ei-haluttu matkailijaryhmä alalla. Pitkänen oli tyytyväinen Tuulentien jalat maassa -suhtautumiseen; kasvu-uralla ollaan, ja tilaakin Lapissa varmaan on, mutta olennaista on pohtia, mitä valintoja tehdään.

Nopeasti yleisökeskustelussa tilaa sai Tuulentienkin esille tuoma Pallas-Yllästunturin kansallispuiston polttava tilanne, nimittäin Pallashotellin laajentaminen 130 vuodepaikasta 500 vuodepaikkaan ja siihen kytkeytyvä maankäyttö. Tuulentie näki, että Pallas voisi olla Lapin matkailussa tyylikäs ja kallis paikka, joka tavoittelisi valistuneita asiakkaita: vähemmän volyymeja, enemmän rahaa, syvällisempiä elämyksiä. Pitkänen tarttui tähän ja haluaisikin nähdä volyymien kasvun sijaan sisällön kasvua. Soile Veijola jatkoi toteamalla, että Pallaksella kiteytyy hienosti kestävän matkailun mahdollisuudet. Eikö juuri isolle omistajayritykselle, jolla on useita tuottavia yksiköitä, voisi olla huomattava etu Pallashotellin ja sen ympäröivän luonnon kaltaisesta kansallismaisemasta? Ison yrityksen on mahdollista erilaistaa eri kohteitaan.

Markku Kuortti Muoniosta tuntee Pallaksen alueen maankäytölliset käänteet hyvin, ja hän kertoikin huolensa lakimuutoksesta. Hotellin laajennusta koskeva päätös edellyttää luonnonsuojelulain muuttamista, mikä voi heijastua siten muihinkin kansallispuistoihin. Kansallispuistossa sijaitsevan Pallashotellin laajennushanke on siis ennakkotapaus, eikä vähiten periaatteellinen sellainen. Lisäksi Kuortti toi esille luonnon kulumisen, koska hotellin ympäristö on jo nyt hänen mukaansa Suomen kuluneinta kansallispuistoa.

Yleisökommenteissa palattiin vielä Laakkosen mainitsemaan junastrategiaan. Junavaunut voisivat luksustasolle vietäessä toimia majoituspaikkoina keskuksissa ja niitä voitaisiin tarvittaessa liikutella eri keskusten välilläkin, kuten Veijola esitti. Samu Rötkönen muistutti ekologisesta paradoksista, joka tulee esille kaivos- ja matkailuteollisuuden yhteensovittamisessa. Kemijärven junayhteyttä oltiin vielä jokin aika sitten rullaamassa, mutta nyt se on päätetty sähköistää ja jatkoyhteyttä rajan taa mietitään. Tästä on kuitenkin Rötkösen mukaan kiittäminen kaivosteollisuutta, ei yksin matkailua. Askel kestävämpään toimintatapaan otetaan myös pidentämällä matkailijoiden viipymää, totesi Mika Kylänen. Samalla myös mahdollistetaan Lapin tarinan kertominen monipuolisemmin, kerroksellisemmin ja syvällisemmin. Satu Luiro kannatti ajatusta, joka johtaisi parhaimmillaan myös eri matkailukeskusten selkeämpään erilaistamiseen, tuotteiden segmentointiin ja ”pikakelauselämysten” korvautumiseen.

Ja loppuun vielä TV-ohjelmavinkki Kuortin Markulta: tiistaina 29.4. klo 21 Ajankohtainen Kakkonen Yle TV2:lla pui Lapin matkailun rakentamis- ja investointivauhtia.


Mitä mieltä sinä olet tästä aihepiiristä – ota osaa keskusteluun!

Tarvitseeko elämyksiä metsästää kaukana kotoa, pitkien lentomatkojen päässä?
Vallitseeko matkailussa kaksinaismoralismi: ”luomumaitoa ja mahorkkaa”?
Uskotko junamatkailun kasvuun?
Miten junamatkailua voitaisiin tuotteistaa nykyistä innovatiivisemmin?

Kiitokset osallistujille!

Kevään viimeinen Elämysklubi on vuorossa 29. toukokuuta. Sen teemasta saa tietoa seuraamalla LEOn kotisivuja www.leofinland.fi ja blogia elamysklubi.blogspot.com sekä bongaamalla flaijereita.