Keskustelunavaus matkailun yhteiskuntapolitiikalle

Elämysklubin keskusteluita voi jatkaa blogissa. Blogmasterina toimii tutkija Mika Kylänen, yksi klubin järjestäjistä. Keskusteluihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Blogissa käydään klubin tavoin kansalaiskeskustelua matkailuaiheista. Blogmaster tekee lyhyen yhteenvedon edellisestä klubi-iltamasta ja herättelee jatkamaan keskustelua.

Elämysklubi jäi kesätauolle keskustelua herättäneellä teemalla Matkailu työnä ja ammattina. Tilaisuudessa julkistettiin Suomen ensimmäinen matkailua työn näkökulmasta tarkasteleva tutkimus: Töissä tunturissa. Ajatuksia ja kirjoituksia matkailutyöstä (Lapin yliopistokustannus). Suomen Akatemian tutkijatohtori Jarno Valkosen ja matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijolan toimittama artikkelikokoelma on Suomen Akatemian rahoittaman ja Lapin yliopistossa ja Metlassa toteutettavan Turismi työnä -tutkimusprojektin ensimmäinen yhteisjulkaisu. Valkosen ja Veijolan saatesanoja oli kutsuttu kommentoimaan erityisasiantuntija Tunturi-Lapista, matkailun työvoimaneuvoja Niina Uusimaa. Kirja sai tilaisuudessa lämpimän innostuneen vastaanoton.

Jarno Valkonen kertoi parikymmenhenkiselle kuulijakunnalle, miksi matkailua on tärkeätä tutkia työn ja työntekijöiden näkökulmasta. Perinteisesti matkailua on tutkittu liiketoimintana, aluetaloudellisina vaikutuksina ja matkailijan kokemuksina, mutta työn varsinaisten tekijöiden kannalta tutkimus on jäänyt paitsioon. Valkonen toi esille, että Turismi työnä -tutkimusprojektissa on pidetty tärkeänä tehdä näkyväksi se tosiasia, että joku todellakin tekee sitä matkailutyötä ja on luomassa elämyksellisiä puitteita matkailijoille. Matkailua ei voi olla olemassa ilman työntekijöitä, mutta heidän arvostuksensa on eri rintamilla jäänyt vähäiseksi, ja siihen suhtaudutaan itsestäänselvyytenä. Valkonen korosti myös, että matkailutyö pitää sisällään huomattavia erityispiirteitä, jotka kertovat laajemminkin nykyisestä työyhteiskunnasta. Niinpä, tutkimalla matkailutyötä voidaan ymmärtää monien muidenkin töiden pelisääntöjä ja käytänteitä. Nämä ja projektin tunnuskysymys, mitä tapahtuu, kun yhden vapaa-aika on toisen työtä, mielessään tutkimusprojektissa järjestettiin kirjoituskilpailu, jolla kerättiin kaikkiaan kymmenen sisällöllisesti rikasta elämänkertakirjoitusta, jotka ovat toimineet kirjan aineistona.

Soile Veijola esitteli kirjan tutkimusprojektin ensimmäisenä välitilinpäätöksenä, joka raottaa hieman siitä, mitä on luvassa myöhemmin neljänä väitöskirjatutkimuksena ja muina tutkimuksina. Kirjaan ovat kirjoittaneet projektin tutkijoista toimittajien itsensä lisäksi Anu Valtonen, Minni Haanpää, Seija Tuulentie, Maria Hakkarainen, Outi Rantala ja Tiina Pirttijärvi. Kirjaa voidaan pitää kunnianosoituksena matkailutyöntekijöille, mistä merkkinä ovat tutkijoiden analyysien rinnalla julkaistut, neljän matkailutöissä olleen tai olevan värikkäät alkuperäiskirjoitukset. Veijola kertoi, että kirjan avulla voidaan herätellä laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua matkailusta, jolloin asuin-, työ- ja lomanviettopaikkojen elämisenpolut kytkeytyvät yhteen. Matkailu on ikkuna maailmaan ja muutosten hahmottamiseen. Veijola korostikin, että matkailututkimukselle tulisi suoda mahdollisuus toimia riippumattomana voimana, joka pitkällä tähtäimellä voi tukea kestävien työ-, liiketoiminta- ja aluekehityskäytäntöjen rakentamista. Tällä hetkellä työntekijää ei kuitenkaan riittävästi huomioida toimialan tai kehittämissektorin toimenpiteissä. Veijola kannustikin ottamaan kirjasta mallia antamalla puheenvuoro työntekijälle myös matkailun kehittämisseminaareissa – se laittaisi kertomukset uusiksi ja avaisi ihmisten silmiä.

Kommentoijaksi oli saatu Niina Uusimaa suoraan asian ytimestä, kuuluvathan niin Levin, Ylläksen, Oloksen, Pallaksen kuin Kilpisjärven matkailun työvoima-asiat juuri Tunturi-Lapin työvoimatoimiston vaikutuspiiriin. Tunturi-Lapissa tehdään edistyksellistä työtä matkailun työvoima-asioiden vahvistamiseksi, mistä esimerkkinä vuodesta 1992 lähtien vuosittain toteutettu henkilöperusteinen matkailutyön tilastointi. Vuonna 2007 Tunturi-Lapissa työskenteli 2600 matkailutyöntekijää, joista puolet oli paikkakuntalaisia. Matkailun työvoimavaikutus on merkittävä, noin 70 prosenttia. Vuosittain työntekijämäärä lisääntyy noin 250 työntekijällä. Uusimaa kytki kirjan annin suoraan työn alla ja suunnitelmissa oleviin hotelli-investointeihin, kysymällä mistä saadaan ammattitaitoista väkeä. Työvoiman saatavuus on merkittävä tulevaisuuden haaste, joka on monilta osin jo käsillä varsinkin kaupunkikeskusten ulkopuolella. Työvoimatoimistonkin työprosessit ovat kääntyneet päälaelleen; enää ei etsitäkään työpaikkaa työntekijöille, jotka astelevat toimistoon, vaan työntekijöitä kalastellaan ympäri Etelä-Suomea Tunturi-Lapin avoimiin paikkoihin. Uusimaa piti kenties tärkeimpänä asiana kyetä nostamaan matkailutyön profiilia, etenkin tarvitaan työntekijän arvostuksen nostamista niin työpaikoilla, tiedotusvälineissä kuin kehittämissuunnitelmissa. Tähän kirja tarjoaa hyvän apuvälineen, joka on jo nyt työvoimatoimiston johtaja Heino Vasaran ehdottamana otettu viralliseksi perehdytyskirjaksi työvoimatoimiston uusille työntekijöille. On ihmeellistä, että matkailutyön vaatimukset kuten vastuut, taituruudet ja persoonan tärkeys eivät näy työn osakseen nauttimana arvostuksena. Toki esimerkillisiä yrityksiäkin on, mutta toimialan yleistilanne on jopa surullinen. Uusimaa suorastaan ylisti Töissä tunturissa -kirjaa, ja entisenä matkailutyöntekijänä hän näki, että kirjassa kuvataan matkailutyön arkea tavalla, johon on helppoa samaistua. Uusimaa korosti toimialan houkuttavuuden esille tuomista, työntekijöiden asuntoasioiden kuntoon saattamista matkailukohteissa ja työpaikoilla kohdattavan arvostuksen varmistamista palkkauksen parantamisen tai ainakin kiitoksen, tunnustuksen ja välittämisen keinoin.

Valkonen pohti vielä työvoimakoulutuksen ongelmia työntekijän sitouttamisessa matkailualan töihin. Veijola kaipasi epävarmuuden ja kiireen keskelle pysäytyskuvia, joilla mahdollistetaan elämänhallinnan taitojen kehittyminen. Työn ja sen organisoimisen erityisenä ongelmana hän kertoi myös työelämän tutkijoiden panneen merkille vuorovaikutustaitojen, sosiaalisuuden ja välittämisen vaatimukset, joista kuitenkin vain miehet saavat suoriutuessaan palkkion, koska niin sanottuina naisten taitoina niiden oletetaan kuuluvan naistyöntekijöiden normaaliin työnkuvaan.

Hannele Rautamäki avasi yleisökeskustelun kahdella kauaskantoisella kommentilla, joista toisella hän otti kiinni vastikään maakuntalehti Lapin Kansassa olleeseen uutiseen siistijäalan työvoimatarpeesta tunturikeskuksissa: matkailija tapaa kohteessa usein juuri siistijän, miten se vaikuttaa kokemukseen, jos hän onkin tulevaisuudessa lähes aina ulkomaalainen. Toiseksi Rautamäki korosti sitä, että laadukkaan matkailutuotteen takana on aina laadukas yritys, joka huolehtii laadukkaasti työntekijöistään.

Anna Häkkinen puolestaan tiedusteli, miten matkailutyöntekijät ovat järjestäytyneet ja kuinka heidän etujaan valvotaan ammattiliitoissa. Valkonen kertoi tähän, että ohjelmapalvelualalla on ollut työnantajan aloitteesta käytössä PAM:in alainen työehtosopimuskokeilu, joka päättyi viime keväänä. Tulosten arviointi on ollut hankalaa, koska sopimus on koskenut vain vakinaisia työntekijöitä. Tämä kertoo myös toimialan ja sitä kautta edunvalvonnan pirstaloituneisuudesta.

Keskeinen aihepiiri keskusteluosuudessa oli myös matkailu kulttuurisena voimana. Anu Leppiman, Valkonen ja Rautamäki pohtivat kommenteissaan sitä, miten matkailu heijastuu perheisiin ja yhteisöihin, miten matkailija otetaan paikallisen elämään mukaan, ja mitä siitä seuraa, sekä miten matkailun kehittämisen ympärivuotisuustavoitteet liittyvät tähän. Mika Kylänen jatkoi tästä painottamalla kokonaisvaltaista ja tasapainoista aluesuunnittelua, jossa huomioidaan niin nykyiset kuin uudet asukkaat, matkailijat, investoijat sekä yritykset. Matkailutyön kannalta tuleekin pohtia, mitä tarkoittaa, kun työntekijä ei olekaan aina lähdössä yrityksestä pois vaan haluaa luoda uraa matkailussa ja nimenomaisessa yrityksessä.

Satu Luiroa kiinnosti tietää, millaiset ihmiset hakeutuvat matkailutöihin, kun arvostus ja palkka ovat alhaisia. Tästä siirryttiin kirjankin kuvaamaan oppaan työhön elämäntapana ja kutsumuksena sekä oppaan työn arkeen. Tuuli Kinnunen, Luiro ja Uusimaa matkailutyöstä kokemusta omaavina pitivät kirjan kuvauksia työn hektisyydestä, vastuullisuudesta, nopeiden ratkaisujen vaatimuksista ja sisällöllisestä palkitsevuudesta osuvina. Merja Kinnuselle tuli idea matkailun arvostuksen nostamisesta työmarkkinoilla tarkasteltuaan Pirttijärven työntekijöiden itsensä määrittämien nimikkeiden pohjalta kokoamaa listausta matkailuammateista. Tekemällä työn sisältö näkyväksi, voidaan herättää kiinnostusta matkailutyöhön, vai mitä sanotte nimikkeestä ”Yrityksen sydän”. Kinnunen esitti myös kritiikkiä sosiologien perinteisestä kurjuusdiskurssista, joka ei täysin toimi matkailutyön analysoimisessa. Työntekijät esittävät työstään erittäin positiivisiakin kuvauksia.

Elina Kiilopäältä (sukunimi meni ohi) puhui tärkeästä asiasta matkailun kestävyyden, työvoima- ja perhepolitiikan saralla, nimittäin tunturikeskuksista lasten kasvupaikkana. Millaista on kasvaa matkailutyöntekijöiden lapsina tunturikeskuksissa, jotka paikka paikoin muistuttavat aikuisten pullomerta? Millainen maailmankuva lapsille muodostuu, jatkoi puolestaan Rautamäki. Tämä liittyy myös kuntien asuntopolitiikkaan, kun perheet eivät voikaan asua tavanomaisissa työntekijöiden soluasunnoissa saati välttämättä muuttaa sesonkitöiden perässä. Keskustelua voidaan laajentaa puhumalla kodin ja työn yhteensovittamisesta, Veera Kinnunen muistutti.

Elämysklubi jää kesätauolle. Järjestäjät kiittävät innostuneista ja ajatuksia herättäneistä klubi-iltamista. Kiitokset mukana olleille aktiivisesta osallistumisesta ja Kahvila Kauppayhtiölle oivista puitteista, jotka viimeistelivät tunnelman. Syksyllä on tarkoitus palata Elämysklubille uusin kujein ja aihein, mutta asiasta tiedotetaan tuonnempana.

Mitä mieltä sinä olet – ota osaa keskusteluun!

* Arvostetaanko matkailutyöntekijöitä?
* Voisiko hotelleja käyttää matkailun sesonkityöntekijöiden majoituspaikkoina?
* Miten matkailukeskuksissa sovitetaan yhteen eri ihmisten työ, koti ja loma?

* Entä miten Elämysklubia tulisi toteuttaa jatkossa?